20. toukokuuta 2015

MY MORNING

IMG_7367m


  IMG_7370m

My kind of morning; blog updating and smoothie after morning power walk

Mä olen ollut tyytymätön olemiseeni viime aikoina, vaikka perjaatteessa mulla on kaikki puitteet kunnossa. Paras perhe, parhaista parhain poikaystävä, kiva koti, koulupaikka, kirjotan blogia josta pidän super paljon ja töitäkin on. Silti musta tuntuu, että olen jollakin tavalla jämähtänyt, enkä pääse etenemään. Mulle eteneminen ja ajan maximointi on jotenkin ollut aina hirveen tärkeetä. Joista esimerkkinä se, että muutin pienestä mielijohteesta joitakin vuosia sitten Ruotsiin, koska tuntui että olisin hukannut aikaani välivuotena Suomessa... Vaikka Ruotsissa en "sen enempää" tehnyt kuin mitä Suomessa olisin tehnyt (paitsi paljon vähemmän rahaa : D), niin musta tuntui että pääsin kasvamaan, kokemaan ja tietysti oppimaan kielen. Paras esimerkki ajatusmaailmastani on tämä lausahdus; Don't live the same year 75 times and call it a life. Tällä hetekellä ajatus siitä, että elän täysin "samanalaisen" vuoden ensi vuonna kuin tänävuonna tuntuu kauhistuttavalta, ajan haaskaukselta ja mikä pahinta elämän haaskaukselta. Järjellä ajatellen se ei todellakaan ole ajanhaaskausta, saan koulun pakettiin ja pääsen jahtaamaan seuraavia koulujuttuja jos siltä tuntuu. Jos saan muutamasta "samanlaisesta" vuodesta jo näin kauhean ahdistuksen niin kuinka voisin koskaan hakea yliopistoon ja "joutua" olemaan paikoillaan useampia vuosia... Mä tiedän, että todellisuudessa mun ahdistus ja tyytymättömyys ei johdu siitä että jotakin puitetta tulisi muuttaa, vaan täysin mun ajatusmaailmasta ja asenteesta. Elämässä nyt sattuu tulemaan ajanjaksoja kun joutuu puksuttamaan tasaisesti eteenpäin ilman suuria hupikohtia, taikka elämän opetuksia. Ihan vaan elämään. Sitä paitsi jokaisen päivän voi maximoida, jossa mulla on ainakin huimasti parannettavaa. Vanha kunnon klisee; elä päivässä sopii tähänkin kohtaan. Niinpä mä eilen, poikaystäväni kanssa asiasta jutellessa, päätin yrittää saada itsestäni enemmän irti. Aion keskittyä kuvailuun, blogiin, piirtämiseen ja liikkumiseen. Niihin asioihin joihin mulla ei arjen rullatessa ole niin paljoa aikaa. Pienen ajatusriihen jälkeen on taas helpompi hengittää. Vähän erilaista tekstiä ja postausta tällä kertaa, ihan mua itseäni varten. : )

In between goals is a thing called life, that has to be lived and enjoyed.

3 kommenttia:

  1. Niin totta turiset Terhi. Olet nuori ja sulla on koko loppuelämä aikaa, mutta ensin opinnot plakkariin ja myöhemmin lisää. Aikuisopiskelu työnohellakin on ihan kivaa, vaatii paljon, mutta myös antaa..
    Sori etten päässyt eilen käymään, kun ilta-aikataulu oli jo kiveen kirjoitettu ja valkulla käynti pisti rattaat pyörimään ja ajateltavaa riitti. Tänään se siis alkoi (mulla ja äidilläsi) loppuelämän enismmäinen päivä, mutta ei siitä sen enempää. Olen onnellinen, että mulla on bestksenä sellainen tyyppi, kun sun äistisi on. Parempaa ei voisi toivoa ja sillä on myös ihan mahtava tytär!

    VastaaPoista
  2. Hei ihanainen, tää blogiteksti osui mun mielestä naulan kantaan ja liittyy vähän näihin fiiliksiin:
    https://mycosmo.fi/article/startlivingyourbestlife/tuntuuko-etta-junnaat-paikallasi

    <3 Pian nähdään

    -S

    VastaaPoista